Työnohjaus tukee työntekijää monissa erilaisissa tilanteissa ja asioissa. Työnohjauksesta on apua esimerkiksi silloin kun
– työhön kohdistuu erityisiä paineita
– työntekijän tai yhteisön jaksaminen on koetuksella
– tarvitaan tukea muutoksen kohtaamiseen tai muutoksessa elämiseen
– halutaan vahvistaa tiimin yhteistyötä ja työntekijöiden yhteenkuuluvuutta
– kehitetään toimintaa ja työskentelyn käytäntöjä.
Työhön kohdistuu erityisiä paineita
Työnohjaukselle on tarvetta erilaisilla työaloilla, varsinkin hoito-, kasvatus- ja opetusalojen yhteisöissä, joissa sekä työntekijöiden että työntekijöiden ja asiakkaiden välinen vuorovaikutus on runsasta, erityisen merkityksellistä ja voimakkaiden tunteiden sävyttämää. Työnohjaus auttaa auttajan omien tunnereaktioiden käsittelemistä ja erilaisten työhön liittyvien näkemysten yhteen sovittamista.
Työnohjausta tarvitaan niin sanottuina normaaliaikoina. Useilla aloilla työnohjauksen tulee olla jatkuvaa ja säännöllistä, joihinkin tarkoituksiin sopii paremmin jaksottainen ohjaus.
Muutostilanteissa ja haasteellisissa tilanteissa ohjauksen merkitys korostuu entisestään. Kun työnohjaukseen osallistuvien auttajien asiakkaat elävät pitkään haastavissa olosuhteissa esimerkiksi koronapandemian takia, he alkavat helposti väsyä tilanteeseen. Tällöin auttaja pyrkii kaikin käytössään olevin keinoin kannattelemaan, tukemaan ja kannustamaan asiakkaitaan, jotta he jaksaisivat työssään ja luottamus parempaan tulevaisuuteen säilyisi. Kun olot helpottuvat ja auttajien asiakkaat alkavat selvitä tai toipua pahimmasta, saattaa auttavassa ja tukea antavassa ammattiroolissa olleelle auttajalle itselleen ilmaantua erilaisia väsymisen oireita. Hän on asiakasta kannustaessaan pitänyt yllä ”luodinkestävän turvamiehen” roolia niin pitkään ettei hän ole tullut kiinnittäneeksi tarpeeksi huomiota omaan jaksamiseensa. Salakavalan väsymyksen seurauksena auttajan oma jaksaminen ja työteho ovat saattaneet vajota jopa dramaattisen alas.
Työntekijän tai yhteisön jaksaminen on koetuksella
Varsinkin vaikeina aikoina auttajan työnohjaus on erityisen tärkeää. Hän kamppailee sekä asiakkaan edun ja hyvinvoinnin että oman jaksamisensa ja työmotivaationsa säilyttämisen puolesta. Kun auttajalla on säännöllinen työnohjaus, hänellä on tilaisuus purkaa ja käsitellä työnsä haasteellisuutta, omaa jaksamistaan, arvioida omia voimavarojaan ja selvittää mikä hänen tilanteessaan on riittävän hyvä työpanos.
Työnohjaus voidaan aloittaa myös silloin, kun auttajan voimavarat ovat vähentyneet tai työ ei enää suju entisellä tavalla. Vähemmällä ja keveämmällä tuella yleensä onnistutaan, kun työnohjaus on aloitettu silloin kun ongelmat ovat pieniä tai niitä ei edes ole. Vaikka työnohjaus ei olekaan terapiaa, tässä yhteydessä voitaneen siteerata professori Terttu Arajärven mottoa: ”Parempi gramma ennaltaehkäisyä kuin tonni terapiaa